Kertomus siitä, miten minusta tuli ashtangi

Patanjalin joogasutrissa kerrotaan mitä jooga on ja miten joogataan. Syyskuussa aloitin joogasutrien ensimmäisen luvun eli Samadhi Padan opettamisen joogaoppilailleni. Jälleen kerran hämmästelen joogasutrien uskomatonta tiedon määrää. Olen kolmessa viikossa käynyt läpi oppilaideni kanssa reilut kaksikymmentä sutraa, joiden sisältöä ei voi kuin ihastella. Näiden kolmen viikon aikana olen myös oivaltanut uusia asioita omasta joogaharjoituksestani:

  • Huomaan kulkeneeni joogapolkua jo paljon pidempään kuin aikaisemmin luulin.
  • Aina kun olen ponnistellut asanaharjoituksessani innokkaasti ja antaumuksella, olen päässyt yhä syvemmälle tietoisuuden tasolle.
  • Olen harjoitellut takertumattomuutta jo vuosia.
  • Tiedostan kehoni, mieleni liikkeet ja erilaisia tunnetiloja.
  • Uskon joogaan, luotan opettajaani ja joogaharjoitukseeni.

Miten sitten minusta tuli ashtangi eli astangajoogan harjoittaja ja joogaopettaja, jolle jooga on elämäntapa?


Onnekseni saan huomata jooganneeni lapsesta asti, vaikka harjoituksella onkin vuosien aikana ollut monta eri nimeä ja muotoa. Aloitin koulukaverini innoittamana naisvoimistelun ollessani seitsemänvuotias. Pidin voimistelusta todella paljon ja muistan miten harjoittelin erilaisia voimisteluliikkeitä ahkerasti myös kotona – erityisesti käsilläseisontaa ja siltaa 😉 Voimistelusta tuli nopeasti yhä tavoitteellisempaa ja harjoittelin useamman tunnin päivässä joka päivä, sillä halusin oppia uusia liikkeitä ja pärjätä kilpailuissa.

Harrastin sekä joukkuevoimistelua että rytmistä kilpavoimistelua Lahjan Tytöissä yli kymmenen vuotta yhdessä parhaiden ystävieni kanssa sekä innostavien ja vaativien valmentajien johdolla. Voimistelu oli minulle suuri intohimo, ja voin sanoa voimistelleeni päivittäin aamusta iltaan yli kymmenen vuoden ajan.

Voimistelun ohella kävin myös balettitunneilla, ja baletin opettajani Mirja-Liisa Herhi suositteli minua hakemaan opiskelupaikkaa Turun konservatorion vastaperustetulta tanssijalinjalta. Yllätyksekseni minut valittiin tanssijalinjalle, joten päätin vaihtaa opiskelupaikkani kansainvälisestä IB-lukiosta tanssiopintojen pariin Turun konservatorioon. Tanssinopettajani sekä Turun konservatoriossa että myöhemmin Tukholman kuninkaallisessa balettikoulussa ja Danshögskolanissa olivat vaativia, mutta kannustavia. Minun lisäkseni myös luokkakaverini olivat todella innostuneita tanssista ja vapaa-ajalla teimme omia tanssikoreografioita tai kävimme katsomassa tanssiesityksiä. Elimme tanssille 24/7.

Vuonna 2000 palasin takaisin kotikaupunkiini Turkuun, ja perustin oman tanssiryhmän Jattanssi Dance Companyn, jonka johtajana ja koreografina toimin. Turussa löysin tieni ensin paikallisen joogayhdistyksen hathajoogaan ja sitten astangajoogakoululle, jonka viikonloppukurssit olivat aina tupaten täynnä. Astangajoogakursseja opettivat tällöin Juha Javanainen ja Petri Räisänen. Pidin astangajoogan fyysisyydestä, kurinalaisuudesta ja keskittyneestä ilmapiiristä. Jooga tuntui samaan aikaan mystiseltä ja kaukaiselta, mutta toisaalta myös äärettömän tutulta. Astangajooga oli itse asissa kuin voimistelua tai tanssia. Harjoitus tuli tehdä päivittäin, keskittyneesti ja samoja liikkeitä toistaen. Olin siis jo pikkutytöstä asti tehnyt “joogaharjoitusta”, mutta vain eri nimellä. Astangajooga oli minulle luonnollinen jatkumo voimistelijan ja tanssijan kurinalaiselle harjoittelulle.

Alkuvaiheessa astangajooga oli minulle lähinnä kehonhuoltoa, sillä jo tanssikoulussa olessani tein säännöllisesti joogaharjoituksen kerran viikossa. Tanssiopintojeni loppuvaiheessa joogatunti oli lukujärjestyksessä nimellä kehonhuolto eli tarkoitus oli oppia metodi, joka palautti ja avasi kehon rankan harjoitusviikon jälkeen. Pidin joogan rauhallisuudesta ja tunteesta, että kehoni palautui normaaliin lepotilaan. Esityskaudella, jolloin tulee antaa kaikkensa yleisölle, pidin joogaharjoituksen tuomasta sisäisestä rauhasta. Mieli kääntyy hetkeksi aikaa syvälle itseen. Käytin joogaharjoitusta myös lihaskuntoni ja notkeuden ylläpitämiseen silloin kun en ehtinyt harjoitella tanssia muiden töiden tai kiireiden vuoksi. Joogaharjoitus toimii missä ja milloin vain!

Vuonna 2004 päätin irtisanoutua vakituisesta tanssijan työpaikastani ja perustaa oman tanssi- ja joogakoulun, Jattanssi Studion. Koulun lukujärjestyksessä oli lähinnä erilaisia tanssitunteja lapsille ja aikuisille, mutta myös muutama joogatunti. Joogan suuri suosio yllätti minut! Jonkin ajan kuluttua Jattanssi Studion lukujärjestyksessä oli jo enemmän joogaa kuin tanssitunteja. Tanssia olin opettanut jo vuosia, mutta joogaa en koskaan aiemmin. Mitä siis opetin joogatunnilla? Opetin jooga-asanoita ja hiljentymistä eli sitä mitä olin itse oppinut joogatunneilla.

Lisäoppia joogasta sain myös ulkomailta, sillä tein lentoemännän töitä elättääkseni itseni. Pidin kaikesta mitä tein: sain opettaa joogaa ja tanssia omassa koulussani, ja lentoemännän työ taas mahdollisti jooga- ja tanssitunneille osallistumisen mm. New Yorkissa ja Hong Kongissa. Vieraillessani säännöllisesti ulkomaisissa jooga- ja tanssikouluissa tunsin saavani ideoita omaan kouluuni ja opetukseeni sekä tapaavani inspiroivia opettajia, joiden ansiosta jaksoin harjoitella itsekseni omassa tutussa salissani. Epäsäännöllisestä päivärytmistä ja paljosta valvomisesta huolimatta olin harvoin väsynyt, sillä olin innostunut kaikesta mitä tein. Kunnes elämä yllättäen puuttuu peliin ja kaikki muuttuu…


Pitkäaikainen poikaystäväni, jonka kanssa olin suunnitellut perheen perustamista ja yhteistä tulevaisuutta halusikin yllättäen jotain aivan muuta. Tulevaisuus, jonka olin kuvitellut hävisi olemasta. Samalla myös nykyisyys eli hetki, jossa elin muuttui aivan toisenlaiseksi. Tähän muutokseen en ollut valmistautunut enkä varautunut.

Muutos elämäntilanteessani toi syvyyttä joogaharjoitukseeni. Tunsin, että kaikki ympärilläni oli hajonnut palasiksi. Onneksi elämässäni oli yksi asia, jota kukaan ei voinut viedä minulta – joogaharjoitukseni. Vaikeimpina aikoina yritin vain selvitä päivittäisestä harjoituksestani kyynelten ja tunteiden vellotessa sisälläni. En tiedä mikä sai minut pitämään kiinni säännöllisestä joogaharjoituksesta, mutta koin että ilman harjoitustani en selviäisi. Pikku hiljaa ajan kuluessa mieleni alkoi taas rauhoittua, kunhan olin ensin käynyt läpi kaikki mahdolliset tunnetilat. Kehoni sitä vastoin sulkeutui ja pysyi kiinni pitkän aikaa. Painaumat eli muistot aiemmasta ja erilaiset tunnetilat jäivät asumaan kehooni vielä vuosiksi. Omatoimisella asanaharjoittelulla en saanut kehoani avautumaan, vaikka kuinka yritin. Vaikka asanaharjoitukseni meni takapakkia useita vuosia, niin koin silti kulkevani joogassa eteenpäin opettamalla muita ja samalla syventäen tietämystäni joogasta.


Tänä kesänä sain muistutuksen voimakkaan ja säännöllisen asanaharjoituksen tärkeydestä, kun vihdoin pääsin eroon alaselkääni vuosia vaivanneesta käsittämättömästä kivusta – kiitos Tim Millerin intensiivisen joogakurssin! Ilman opettajaa en olisi saavuttanut taas uutta tasoa harjoituksessani. Tämä toimi myös hyvänä muistutuksena opettajan tärkeydestä joogaharjoituksessa. Ainakin silloin tällöin on suositeltavaa joogata opettajan johdolla, sillä opettaja näkee harjoituksen ulkoapäin ja huomaa asioita, joita on itse mahdotonta tiedostaa, koska oma kokemus asanaharjoituksesta on aina subjektiivinen ja värittynyt.

Tänä kesänä löysin siis antaumuksen tason. Tämä taso tuo mukanaan onnellisuuden ja autuuden – uskon. Tässä syventymisen tasossa elämä tuntuu tarkoituksenmukaiselta, eikä joogaharjoitukseen tarvitse erikseen motivoitua. Mikä sitten avasi tämän uuden tason? Gurun läsnäolo ja tieto, mantrat ja bhajanit eli hengellisyys, usko joogaharjoitukseen sen kaikissa eri muodoissa, lukuisat taaksetaivutukset, joiden avulla kipu muuttui voimaksi…

Aloittaessani astangajoogan olin kiinnostunut lähinnä kehosta; sen vahvistamisesta ja avaamisesta. Voimistelun ja tanssin avulla olin oppinut kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä, säännöllisyyttä, toistoa, periksiantamattomuutta ja täydellistä antautumista. Myöhemmin kiinnostuin joogaharjoituksen vaikutuksesta mieleen ja tunteisiin. Huomasin, että tiedostan ja hallitsen tunteeni huonosti ja lisäksi mieleni on vilkas ja kekseliäs. Toisaalta minun on ollut helppo hiljentyä ja keskittyä pitkiä aikoja, mikä on auttanut omaan sisäiseen maailmaani tutustumisessa. Sisäisen minäni kanssa olen käynyt lukuisia taisteluita ja pikku hiljaa tunnen pystyväni hillitsemään voimakkaita tunnetilojani ja ajatuksieni nopeaa etenemistä sekä pitkälle tulevaisuuteen että kauas menneisyyteen.

Tällä hetkellä kiinnostukseni kohde on antaumuksellinen joogaharjoitus, jonka tunnen  sisäisenä voimana, mielenrauhana, tunteiden hallintana ja ennen kaikkea autuutena. Uskon siihen, että elämä kantaa vaikka tulevaisuus olisikin hämärän peitossa. Luotan joogaharjoitukseeni niin hyvinä, mutta ennen kaikkea vaikeina aikoina. Usko tuo onnellisuutta ja luottamusta siihen, että elämästä selviää oli vastassa mitä tahansa.

Sri K. Pattabhi Jois korosti aina Ishavaran eli Jumalan tärkeyttä joogaharjoituksessa. Harjoitus tuli tehdä Ishvaralle omistautuen. Itse en ole ihan vielä näin pitkällä omassa uskossani ja joogaharjoituksessani, mutta aina silloin tällöin harjoitellessani yritän ajatella ja olla läsnä itseäni suuremmassa Voimassa ja Totuudessa. Uskon, että saavutan tämänkin syventymisen tason vielä joskus. Joogaharjoitukset jatkuvat…

– Jatta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: