Miten edetä, kun asentoharjoitus on ”jumissa”?

Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin miten minusta on tullut ashtangi, mutta millaista sitten on joogittaren (äidin/avopuolison/joogaopettajan/yrittäjän) arki joogaharjoituksineen? Hyvinkin vaihtelevaa.

Vuosien varrella olen harjoitullut sekä säännöllisesti kuusi kertaa viikossa että ollut harjoittelematta jopa useampia kuukausia putkeen. Alkuinnostus muuttui jossakin vaiheessa pitkästyttäväksi pakertamiseksi, kunnes taas innostus löytyi uudelleen, katosi taas, into lopahti täysin ja löytyi jälleen. Ilman joogaa en osaa elämääni enää kuvitella, vaikka jossakin vaiheessa ”joogauraani” en halunnut tehdä ainuttakaan asanaa.

Tällä hetkellä osaan olla tyytyväinen asentoharjoitteluuni, vaikka se tapahtuisi vain kerran viikossa. Minulla on aikaa päivittäiselle asanaharjoitukselle joko aikaisin aamulla (lapseni katsoessa Pikku Kakkosta), aamupäivällä (lapseni ollessa leikkipuistossa) tai iltapäivällä (lapseni ollessa leikkikoulussa) – lapseni tosiaankin rytmittää päivääni ja joogahetkiäni. Iltaisin opetan joogaa useamman tunnin ajan, mutta en laske näitä opetustunteja omaksi harjoituksekseni, sillä opettaessa huomioni on itseni sijasta oppilaissani. Toisinaan minulla ei ole päivän aikana lainkaan aikaa asanaharjoitukselle, ja olenkin erittäin hyvä siirtämään asanaharjoitustani aamusta aamupäivään, aamupäivästä iltapäivään ja iltapäivästä huomiseen. Kuulostaako tutulta?

Huomaan kuitenkin melko pian, jos asanaharjoitus jää useamman päivän ajalta tekemättä – olen kiukkuinen, ärtyisä, väsynyt, levoton… Lisäksi kehoni tuntuu jäykältä ja raskaalta, ryhti lysähtää kasaan… Tällöin yritän paikata puuttuvaa asanaharjoitusta keskittymällä joogan muihin haaroihin: yamoihin, niyamoihin, pranayamaan. Muut haarat vaan tuntuvat paljon vaikeammilta ja unohtuvat helposti arjen tohinassa, jos jättää asanaharjoituksen tekemättä. Asennoidun päivän aikana kaikkeen paljon tyynemmin ja läsnäolevana, kun olen tehnyt asanaharjoitukseni. Jos huomaan, etten ole ehtinyt tehdä asanaharjoitusta pitkään aikaan tai jos asanaharjoitus tuntuu tylsältä, niin yritän lukea joogakirjoja löytääkseni uutta intoa harjoitukseeni. Joogateksteistä löydän yleensä jonkin mietteen tai ajatuksen, mikä motivoi minut takaisin asentoharjoituksen pariin.

Välillä harjoittelun uudelleenaloittaminen, joko muutaman päivän tai pidemmän tauon jälkeen, saattaa tuntua vaikealta. Tällöin huomaan ettei kehossani olekaan enää samalla tavalla voimaa kuin säännöllisen harjoittelun aikana. Toisinaan taas aloittaminen on helppoa, sillä huomaan miten paljon helpommin arkeni sujuu joogan myötä: saan paljon enemmän aikaiseksi, mieleni on energinen, mutta rauhallinen ja oloni onnellinen, eikä elämään kuuluvat pienet tai suuret vastoinkäymiset tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Asanaharjoitukseni kesto vaihtelee yleensä puolesta tunnista kahteen tuntiin, ja se koostuu astangajoogan ensimmäisen ja toisen sarjan asanoista sekä pranayamasta. Teen harjoitukseni lähes aina yksin joko kotona tai Karma Studiolla. Silloin tällöin osallistun joko ohjatuille tai Mysore-tunneille lähinnä ulkomailla. Haluaisin harjoitella yhdessä opettajan kanssa, mutta valitettavasti en ole löytänyt itselleni sopivaa opettajaa kotikaupungistani Turusta, ja guruni Tim Miller asuu Kaliforniassa.

Välillä saatan tarkistaa jonkin asanan oikeaa tekniikkaa esim. Kino MacGregorin YouTube-videoista, joogakirjoista (mm. Petri Räisäsen kirjat ovat hyviä) tai googlaamalla netistä. Toisinaan saatan harjoitella kuunnellen esim. Gurujin ohjaamaa joogaharjoitusta. Varsinkin silloin, kun huomaan mieleni olevan kovin levoton tai tunnen oloni saamattomaksi, käytän ohjattuja joogaharjoituksia. Gurujin ohjaamissa harjoituksissa, joita löytyy esim. YouTubesta, on tarpeeksi vauhtia ja joudun todella keskittymään pysyäkseni vinyasassa mukana.

En suosittele kenellekään joogaharjoituksen aloittamista videoiden avulla, sillä varsinkin alkuvaiheessa tulee astangajoogan asennot oppia linjaamaan omalle keholle oikein, jottei tule turhia loukkaantumisia. Läsnäoleva opettaja osaa myös avustaa oppilasta oikeaan suuntaan, hän oppii tuntemaan oppilaan kehon ja mielenliikkeet sekä näkee mahdolliset virheasennot. Tällöin oppilas voi luottavaisin mielin keskittyä harjoitukseensa ja itseensä.

Mielestäni juuri keskittyminen on asanaharjoitukseni tärkein osa, sillä keskittymisen syventyessä löydän yhteyden todelliseen minääni. Asanaharjoituksen aikana käännän huomioni itseeni: kehoni tuntemuksiin, mieleni liikkeisiin ja erilaisiin tunteisiin, joita käyn läpi harjoituksen aikana. Toisinaan huomaan olevani kiinni kehoni kiputiloissa, jäykkyydessä, heikkoudessa. Toisinaan taas mieleni vaeltaa sen minkä ehtii menneisyyden ja tulevaisuuden välillä, ja silloin tällöin saatan kokea jonkin voimaakkaan tunteen harjoituksen aikana. Parasta ovat kuitenkin ne harvinaiset hetket, jolloin löydän syvän hiljaisuuden sisältäni. Nämä hiljaiset hetket löytyvät vasta usean päivän säännöllisen harjoittelun jälkeen tai erittäin voimakkaan asanaharjoituksen lopussa, kun olen jo päässyt eroon kehoni tuntemuksista ja mieleni liikkeet ovat rauhoittuneet. Arvostan tätä syvää hiljaisuutta ja toivon, että se olisi useammin läsnä harjoituksessani.

Astangajoogan ykkössarjaa olen tehnyt jo lähes kaksikymmentä vuotta ja opettanutkin yli kymmenen vuotta, joten se tuntuu olevan ”hallussa”. Toki sarjassa riittää edelleen haastetta muutamien asanoiden kohdalla, kuten esim. bhujapidasanassa leuan sijasta saattaa lattialla olla otsa tai koko naama 🙂 Tällä hetkellä teen siis enimmäkseen toisen sarjan asanoita ja työstän kolmea asiaa: taaksetaivutuksia, jalkoja niskan taakse ja ylösalaisia tasapainoja. Huomaan edistyväni asanoissa hitaasti mutta varmasti, kunhan harjoittelen niitä säännöllisesti. Tällöin en myöskään kärsi satunnaisen harjoittelun mukana tulevista harjoituskivuista, vaan kehoni ja mieleni ovat vahvoja kohtaamaan uusia haasteita.

Astangajoogan kakkossarjaa aloin harjoitella uudelleen (lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen) vasta kesällä 2016, mikä on tuonut uutta intoa harjoituksiini. Suosittelen lämpimästi kaikille asanaharjoituksessaan pitkään ”jumissa” oleville kokeilemaan uusia asanoita, vaikka edelliset asennot eivät vielä sujuisikaan täydellisesti. Itse noudatan seuraavaa ohjetta: ”Kun keho, mieli ja hengitys ovat vakaita, on asento hallussa.” Ainakin itselleni juuri uudet asennot ovat tuoneet kaipaamaani lisäpotkua ja uutta intoa harjoitteluun. Maltti on toki valttia tässäkin asiassa, joten etene asanoissa kehoasi kuunnellen ja kunnioittaen, ja järjen käyttö on sallittua – myös joogaharjoituksessa 😉

– Jatta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: